Ylivieskan lukion Porrasgalleriassa on esillä muutamia lehtikuviani. Näyttely on avoinna arkisin kello 8.00-16.00. 

Näyttelyä pystyttäessä oli aikaa muistella menneitä.

Kirjoitin ylioppilaaksi Ylivieskan lukiosta 1999. Olin suorittanut jo kaikki valinnaiset kuvaamataidon kurssit, mutta valokuvauksen kurssia jostain syystä karsastin. Aikaisemmat yritelmäni ottaa kuvia olivat olleet jokseenkin säälittäviä. Lopulta päätin kokeilla mustavalkokuvauksen kurssia ja se avasikin aivan uusia ovia. Pimiössä työskentely ja kuvien kehittäminen teki kuvauksesta käsityömäisempää, eikä tekniikkakaan tuntunut niin hankalalta. Järjestelmäkameraa oli jokseenkin helpompi hallita kuin pieniä automaattikameroita.

Valokuvauksesta innostuin siinä määrin että silloinen kuvaamataidon opettajani Heli Saarikoski kannusti jatkamaan opintoja valokuvauksen parissa. Muistan myös saaneeni palautetta siitä, että töissäni, niin piirrustus-, maalaus- kuin muissakin kurssitehtävissä, mukana oli aina ihmisiä. Opettaja toivoi näkevänsä välillä joitain muitakin aiheita. Lisäksi palautetta tuli fotorealistisesta tyylistäni, joten ei ehkä ollut yllätys että muutaman mutkan kautta päädyin valokuvauksen pariin.

Koska olen saanut ensimmäiset oppini valokuvaukseen lukiosta oli todella mukava päästä pystyttämään sinne näyttelyä. Kiitos kutsusta Sanna-Mari Nissilälle ja avusta Sirpa Pöykölle sekä muulle henkilökunnalle.

Suomen Valokuvataiteen museolla viime keväänä avattu New Generation -valokuvanäyttely on avattu Tampereen Mediamuseo Rupriikissa. Nuoren polven kuvaajien töitä on esillä 15.11.2008-4.1.2009.

Rupriikista kannattaa suunnata Vanhalle kirjastotalolle, jossa on marraskuun loppuun asti Emil Bobyrevin ja Rami Hanafin yhteisnäyttely. Kirjastotalolta voikin siirtyä vielä Pispalan nykytaiteen keskukseen jossa on esillä Anne Vaténin valokuvia, myöskin marraskuun loppuun asti. Näyttelystä lisätietoa löydät täältä: Väärin! – Wrong!

New York Photo Festival (NYPH) järjestettiin 14-18.5.2008 ensimmäistä kertaa Brooklynin Dumbossa. Festivaalien teemana oli nykyvalokuvauksen tulevaisuus ja pääkuraattorina Martin Parr. Osana festivaaleja järjestettiin myös valokuvatoimisto VII–seminaari, jossa puhujina toimivat VII:n omat kuvaajat.

Itselleni tämä VII-seminaari antoi enemmän kuin festivaalin päänäyttelyt. Pidennetty viikonloppu ei tahtonut riittää ensi kertaa uudelle mantereelle matkaavalle, joten festarit typistyivät omalta osaltani viikonloppuun. 

Mieleeni jäi erityisesti Lauren Greenfieldin esitys, jonka kuvat tyttökulttuurista antoivat vaihtelua sotakuvien massalle. 

”I’m not an American, so I can’t save the world by photographing”

Valokuvaaja Joachim Ladefoged totesi sarkastisesti oman osuutensa alkuun. Ladefoged on suunnannut omat kuvausprojektinsa paremmin perheenisälle sopivimmiksi ja samoilla linjoilla oli myös Christopher Morris, jonka mielestä on turha yrittää pelastaa maailmaa kuvaamalla, jos oma perhe kärsii työstä. Morris tituleerasi itseään muotikuvaajaksi ja näytti töitään My America -projektistaan.

Viikonloppuna esiintyi paljon nimekkäitä valokuvaajia ja sunnuntaina saapui puhumaan vielä itse James Nachtwey.

Festivaalit järjestetään uudestaan taas ensi toukokuussa ja voin suositella tapahtumaa lämpimästi. Samalla voi käydä varustelemassa itseään B&H-photo:ssa mikä on varsinainen karkkikauppa valokuvauksesta innostuneelle.

Seuraavalla kerralla täytyy ehtiä tutustua myös International Center of Photography:n

uudistetuille sivuille! Edellisestä päivityksestä on tainnut vierähtää jo muutama vuosi. Uutisten ja kuvien lisäämisen pitäisi olla nyt huomattavasti helpompaa, joten sitäkään tekosyytä en voi enää käyttää. Suuri kiitos vielä JP:lle tämän nettimaailman läpi rämpisestä.